Ihanat lemmikit

Nyt en puhu koirista, enkä kissoista, vaan sinisenä (joskus valkoisena) kukkivasta kasvista. Lemmikki (tarkemmin puistolemmikki) on monen puutarhan varma alkavan kesän merkki. Puistolemmikin tarjoama kukkaloisto, kenties yhdistettyna tulppaanien kanssa, on kieltämättä mielyttävä näky. Yksittäinen puistolemmikki-taimi on lyhytikäinen, mutta kasvi selviää runsaan siementuotannon ansiosta hyvin kasvupaikallaan. Ehkä joskus liiankin hyvin. Runsaan leviämisen ansiosta kasvi ei sovi ihan joka paikkaan. Lyhytikäisyys saattaa myös jättää tyhjiä, ei toivottuja laikkuja, istutukseen. Kolmas ongelma on kasvin ränsistyminen kukinnan jälkeen. Härmä on usein kasvin kimpussa. Jos nämä ongelvat koituvat liian suuriksi, löytyy puistolemmikille vaihtoehto: rotkolemmikki! Rotkolemmikki (suku Brunnera) ei kuulu samaan sukuun puistolemmikin (suku Myosotis) kanssa, ja luonnollisesti ne eivät täysin vastaa toisiaan.

Rotkolemmikki (Brunnera macrophylla) on pitkäikäinen ja sitkeä kasvi. Kukinta ei ole ihan yhtä näyttävä kuin puistolemmikillä, mutta muuten kukat muistuttavat toisiaan. Erityisen mielenkiintoinen rotkolemmikki on lehtiensä takia. Perusmuodolla on vihreät, suht isot, sydämmenmuotoiset lehdet. Tämän lisäksi löytyy liuta erilaisia lajikkeita kirjavilla ja hopeanvärisillä lehdillä. Yksi tunnetuimpia lajikkeita on hopealehtinen 'Jack Frost' (kuva alla). Vielä hopealehtisempi lajike on 'Looking Glass'. Muita melko yleisiä lajikkeita ovat esim. 'Angel Wings' jolla on vihreämpiä lehtiä kun 'Jack Frostilla' tai valkokukkainen 'Mr. Morse' (muistuttaa muuten 'Jack Frost'). 'Looking Glass' on aina kukkinut meillä huonosti. En sitten tiedä onko se lajikeominaisuus vai kasvupaikan takia.

Rotkolemmikki on hämyisten ja tuoreiden paikkojen kasvi. Juurtuaan se kuitenkin näyttää kestävän kuivuutta varsin hyvin. Haluaisin suorastaan sanoa erittäin hyvin (mikä ei siis tarkoita että se sopisi pahteiseen kivikkotarhaan). Eikä täysi auringonpaistekaan osa päivästä sitä tapa. Hopealehtiset lajikkeet ovat yleensä herkempiä auringonpaisteelle, aiheuttaen ruskeita lehtiä. Erityisesti 'Looking Glass' on sellainen jolle ei kannata antaa kovin pitkiä jaksoja aurinkoa. Sen sijaan osa 'Jack Frosteistani' saa usempi tunti aurinkoa putkeen joka päivä.

Siementaimia löytyy silloin tällöin, mutta mikään aggressiivinen leviä se ei ole. Ja kyllä, 'Jack Frost' tuottaa 'Jack Frostin' näköisiä siementaimia (ainakin pääasiassa). Yksi syy siementaimien vähäisyyteen voi toki olla myös harrastamani hoitomuoto. Näin toukokuun lopussa rotkolemmikki on työntänyt kukkavartensa (jossa on myös pienempiä lehtiä) maasta ja on täydessä kukassa. Suht lyhyen kukinnan jälkeen (tai kukinnan lähestyessään loppuaan) varsinainen lehtipehko työntyy maasta, muodostaen pyöreän lehtimättään. Silloin leikkaan kukkavarret pois, niin että jäljelle jää vain siisti lehtimätäs. Siitä onkin sitten iloa syksyyn saakka ja kasvi ränsistyy vasta syyshallojen myötä. Lehtipehko saavutta helposti parissa vuodessa noin. 50 cm läpimitan ja peittää alleen maan täydellisesti. Laji on helppo jakaa ja isosta pehkosta saakin runsaasti taimia. Rotkolemmikki kuuluu ehdottomasti joka puutarhaan, jo ihan helppohoitoisuutensa takia!

Rotkolemmikki 'Jack Frost'

Rotkolemmikki 'Jack Frost' lehtipehko elokuussa.

Rotkolemmikki 'Looking Glass'