28.5.2015

Kevät saapui

Suomi sai uuden hallituksen, joka sortaa köyhiä ja heikkoja. Onneksiä luontoäiti ei koskaan petä meitä. Ainakaan näin keväisin :) Kevät tuli tänäkin vuonna. Koleahko sää on selvästi hidastanut kasvua ja vielä näin toukokuun lopussa puutarhassa on kuolleen näköisiä laikkuja. Esim. komeaksi, kaksimetriseksi kasvava punalatva (Eupatorium) on hädin tuskin noussut pinnan yläpuolelle. Sen sijaan kurjenpolvet ovat jo aikoja sietten muodostaneet muhkeat, maata peittävät mättäät. Alpeilta kotoisin oleva G. albilflorum on jo täydessä kukassa ja ensimmäiset tummakurjenpolvet (G. phaeum) avaavat nuppujaan. On luonnollista ja hyväksyvttävää että perennaistutus (eli kukkapenkki) näyttää kuolleelta keväällä, kun kasvien maanpäälliset osat eivät ole vielä heränneet talviunestaan. Mutta on se hieman tylsää kun vielä toukokuun lopussakaan ei juuri näy elonmerkkejä. Tämä on selvä haaste preeriapuutarhassa, sillä monet lajit lähtevät kasvuun vasta kun lämpöä on kertynyt riittävästi. Viime vuoden kesäkuun kolea sää aiheutti esim. sen että moni elefanttiheinämätäs oli vielä Juhannuksen tienoilla melko onnettoman näköinen. Onneksi kärsimys palkitaan aina loppukesästä. Kuten totesin, luontoäiti ei koskaan petä!

Miksi sitten kärsiä alkukesästä, jos kerran puutarhaan löytyy kasveja jotka riemusta kiljuen nousevat maasta oli sää sitten lämmin tai kolea? Yritin. Enimmillään puutarhassa kasvoi n. 250 erilaista kurjenpolvilajia tai -lajiketta. Kasvitieteellisessä mielessä sellainen voi olla mielenkiintoinen, mutta estettisyys kärsii. Siitä tulee helposti liian yksipuolinen. Nyrkkisääntönä voi myös pitää sen, että aikaisin kukkivat ränsistyvät aikaisin. Ja kukkapenkki täynnä ränsistyneitä kukkia ei ole kaunis näky. Tästä muodostuu helposti ongelma jos huomion keskipiste on ainoastaan itse kukka, kuten valitettavan usein suomalisissa puutarhoissa tuntuu olevan. Onhan esim. valtava istutusala liljoja upea näky, sen lyhyen kukinnan aikana. Muina aikoina se lilja ei paljon lohtua anna. Istutusta suunnitellessa onkin syytä huomioida kasveja kokonaisvaltaisesti. Kasvi on enemmän kuin kukka. Miltä vihreät osat näyttävät ja miten niitä voi hyödyntää istutuksessa? Entäs miltä kasvi näyttä eri aikoina keväästä syksyyn?

Pari kurjenpolvimätästä. Ylempi on pien Uusi-Seelantilainen G. sessiliflorum, alempi mm. isokasvuinen Turkinkurjenpolvi G. ibericum (lajike 'Vital').














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti