Eteläisestä alkuperästään huolimatta kasvi näyttää jo usemman vuoden kokemuksen perusteella pärjäävän mainiosti Suomen etelärannikon oloissa. Takana on kovia, lumirikkaita ja märkiä, lumettomia talvia. Sateisia kesiä ja kovia helteitä. Uskoisin että lajin viljely pohjoisempanakin onnistuu ongelmitta. Laji on aurinkoisten paikkojen kasvi, mutta koko aamupäivä varjossa ei näytä haittaavan sitä. Kuivempikin paikka käy, mutta suosittelen kuitenkin normaali puutarhamaa. Isot lehdet kyllä lerpahtavat jos maa kuivuu. Talvimärkyyden kanssa on varmaan syytä olla varuillan ja huolehtia siitä että maa on riittävän läpäisevä.
Kasvi tuottaa muhkean lehtipehkon joka peittää maan hyvin heti alkukesästä. Suuret lehdet voidaan sommittelumielessä verrata kuunliljoihin, joiden pyöreähköt isot lehdet antavat vaihtelua istutuksissa. Anatolianpaloyrtillä on myös isot, pyöreähköt lehdet ja eroaa siten keskivertoperennasta. Lehtiä peittää ohut "karvoitus" joka antaa lehdille mattvärisen vihreän pinnan (alapuoli toki hieman harmahtava). Lehtipehko talvehtii osittain vihreänä, mutta suomalaisen talven jälkeen se on yleensä melko kamalan näköinen. Ei huolta! Uutta kasvustoa puskee maasta heti kun säät lämpeävät ja silloin on hyvä aika leikata pois kärsineitä, kuivuneita lehtiä. Lehtipehko muodostaa noin 30-40 cm korkean kasvuston. Kasvuston seasta työntyvät kukkavarret kohoavat lähes metrin korkeuteen. Kasvi kukkii keskikesällä heinäkuussa. Oman kokemukseni perusteella kasvi voi vaatia useampi vuosi ennen kuin se kukkii kunnolla. Alkuvuosina tuli vain jokunen kukkavarsi. Sopiva istutusetäisyys on reilu 50 cm. Kukinnan jälkeen kukinnot kuivuvat ja pysyvät koristeellisina ensi kevääseen asti. Sade ja kova tuuli ei näytä vaikuttavaan jykevään kasviin.
Miksi siis käyttää anatolianpaloyrttiä? Muhkea, maata peittävä lehtipehko, mielenkiintoisen näköiset kukinnot, sekä ryhti joka pysyy kunnes lumi peittää maan.
![]() |
Vaaleankeltaiset kukinnot |
![]() |
Lehtipehko sateessa. |
Kiitos tästä kirjoituksesta. Toin Walloniantuliaisina juuri pari pientä Phlomiksen tainta, vailla tietoa sen menestymisestä Suomen oloissa. Lehdet vaikuttavat juurikin tältä anatolianpaloyrtiltä, joten voi onnistuakin jos vain saan menemään talven yli.
VastaaPoistaViime talvi (2015-2016), joka oli poikkeuksellisen haastava, heikensi hieman joitakin kasvustoja, mutta ei sekään ollut liikaa tälle kasville. Ehkä suurin vaikutus viime talvesta oli se (jos se nyt sitten talvesta johtui?), että kukinta jäi hyvin vaisuksi. Kerro mielellään kokemuksistasi sitten kun niitä on karttunut enemmän!
VastaaPoista